Tänään alkoi siis koulu! Ja jännitys oli samaa tasoa kuten aina ala-asteelta lähtien ensimmäisenä päivänä! Eli jännä päivä siis! Mutta siitä kohta sillä tähän väliin heitän kertomusta matkustamisesta! Matkustaminen on hauskaa puuhaa mutta jos matka kestää 53h tuntia niin siitä on hauskuus kaukana!

Eli virallinen lähdönhetki koitti 2.1 klo 02.28 Kokkolan rautatieasemalta. hyppäsin junaan jossa matkustuskumppanini Jarkko oli jo 6h istunut. Vieressä istui svenskspråkig mummeli joka pienestä koostaan huolimatta pystyi levittäytyä yllättävänkin lahjakkaasti myös minun puolelleni! Eipä siinä paljon tullu nukuttua. Ehkä tunnin verran tuona yönä! Aamulla päästiin perille Helsinkiin, siitä sitten haettiin viisumit suurlähetystöstä ja ensimmäiset Espanjan kielen sanat tuli opeteltua konsulaattileidin avustuksella! yö meni hotellissa ja taas semmoset 3h tuli nukuttua. Vähän varmaan jänskätti tuleva elämä ku ei saanu unta ja herätyskin oli ennen viittä aamulla. No Helsinki-Vantaalta lennettiin varhain aamulla kohteena Lontoo Heatrhow. Lennot yleensäki meni ihan jees, seuraavaa ruokaa aina odotellessa ja välillä vähän torkkuen! Lontoossa sitten koitti matkan vaikein osuus. lentokentän vaihto. Eipä siinä ku kysymään ihmisiltä suuntaa ja vihdoin löydettiin bussi joka vei perille Gatwickin lentsikkakentälle! Matkalla näki bussin ikkunasta perus Englantilaista maisemaa.

Englannin maisemista on pakko kirjoittaa vähän tarkemmin. Minut yllätti se, että sateiseksi maaksi väitetty Englanti, on oikeastikin niin sateinen ja sumuinen. kaikki oli harmaata ja kaikessa, niin ilmastossakin kuin maisemissakin huokui kylmyys. Talot näyttivät juuri niin Englantilaisilta kuin kuvissa olen tottunut näkemään, kivisiltä ja kylmiltä. Pystyin mielessäni kuvittelemaan talojen sisällä värjöttelevän vanhuuden alkua odottelevan pariskunnan. Takan edessä istuvalla naisella on päässään huivi ja päällä pitkä vanha hame. Keinutuolissa istuu mies harmaassa villapaidassa keksien uutta syytä miten pääsisi livahtamaan paikalliseen tavernaan oluselle kylän muiden miesten kanssa! Muutenkin Englannin maisemista ei olisi uskonut että olimme 2000-luvun hyvinvointivaltiossa. Niin ja se että tien vierellä oli lampaita jatkuvasti. kyllä oikeasti lampaita syömässä ruohoa ja ainoastaan paimen puuttui niin olisi saanut oiken edustavan valokuvan!

No sitten itse asiaan taas... Lontoo Gatwick ja 9h lento kohti Dallasia. pitkä lento ja pari tuntia siinä taas tuli nukuttua. ei mitään hajua missä ajassa olisi pitänyt elää, Suomen aikaa vai uuden elämän aikaa. Väsytti vain koko ajan ja kello olisi voinut yhtä hyvin olla kello 3 yöllä mutta lähtiessämme se oli 16.00 Suomen aikaa. Lento oli ja meni ja taas ruokaa odotellessa ja välillä torkkuen. Perille päästyämme sitten oli Usa:lle perinteiset terroristitarkastukset: Sormenjälkiä,valokuvaa (joka oli varmasti melkeen 50h matkustamisen jälkeen todella edustava), loputtomia typeriä kysymyksiä josko oltais vaikka tultu lentsikoita kaappaamaan. Aika kivuttomasti kaikki kylläkin suju. 30 min ehkä noissa kokonaisuudessaan meni. Siitä sitten vihdoin viimeinen lento Meksikon Monterreyhin. Perillä oltiin kyllä niin hukassa kun vain voi olla! Kukaan ei puhunut Englantia, opasteet Espanjaksi. No muiden perässä vaan ja jotenkain ihmeen kaupalla saatiin otettua taksi ja vieläpä löydettiin oikeaan osoitteeseen Hostelliimme. Ja taksimatka tosiaan oli aikasta mielenkiintonen. Nyttemmin on sitten ollu vähän rauhallisempia kuskeja.

Tosiaan, noin 53h Kokkolan rautatieasemalta ja 23h Helsinki-Vantaalta lähdön jälkeen pystyi todeta olevansa vihdoin perillä. Matka oli pitkä ja opettavainen ja aika monta päivää on mennyt aikaerosta toipuessa, mutta ehkäpä se tästä. semmosta oli meidän matkustaminen.

Tänään siis alkoi "koulu"! Tutustuttiin taas ihan hulluna ihmisiin ja eiköhän huomiseksi ole järjestetty jotain iltaohjelmaakin. Mutta päivän yllätyksellisin ja myös mahtavin juttu oli se että vastaan pärähti kolme suomalaista jätkää. Vaasasta herrat tulevat ja myöskin samanlaisia vaihtareita kuin mekin. Ei paljon koulua mutta mahdollisimman paljon kaikkea muuta:) Ja kun suomalaiset törmäävät maailmalla niin kyllähän sitä samantien synkkaa. Aika uskomatonta on tuo hengenheimolaisuus kun maan rajojen ulkopuolelle mennään. Koulun käynnistä sitten joskus enemmän kun sellainen oikeasti alkaa. Tämä viikko menee vain paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa.

Tällaiset terveiset tällä kertaa ja kaikille vielä yhteisesti kiitokset synttärionnitteluista! Oli hienoa kuulla niin monesta ihmisestä Suomen maalta! Ehkä ostetaan tänään vielä kakku ja juhlistetaan "pienimuotoisesti" kun täällähän vielä tuo maaginen yhdeksäs päivä on käynnissä:) Adios taas ensi kertaan!